Koulutus Toiminta

Tutkinnoissa uudistuksia

Kysymyksiä.
Tutkintokysymyksiä.

Teksti: Jukka Pappinen, OH6MWQ

 

Radioamatöörien pätevyystodistukset myöntää Viestintävirasto, mutta SRAL on hoitanut tutkintojen vastaanottamisen jo vuosien ajan. Järjestely on voimassa 3–4 vuotta kerrallaan, ja edellinen kausi päättyi 2016. Neuvottelujen ja hakemuksen perusteella Viestintävirasto on valtuuttanut SRAL:n vastaanottamaan pätevyystutkintoja myös 2017–2020. Uuden kauden alkaessa tehtiin myös joitain uudelleenjärjestelyjä tutkintotoiminnassa.

 

Keskeiset muutokset tutkintojärjestelyissä

 

SRAL:n hallitus hyväksyi uudet tutkinto-ohjeet joulukuussa 2016. Päälinjat ovat entiset, mutta joihinkin yksityiskohtiin tehtiin tiukkojakin täsmennyksiä. Olennaisin muutos on tutkijoiden määräaikaisuus. Nyt tutkijat nimetään samalla tavalla kuin työryhmien jäsenet, pääsääntöisesti vuodeksi kerrallaan. Tähän saakka kerran tutkijaksi nimetty on käytännössä ollut tutkija niin kauan kuin on itse luopunut tehtävästä. Tämä on johtanut siihen, että meillä on ollut koko joukko nimellisiä tutkijoita, jotka eivät käytännössä ole pitäneet tutkintoja vuosiin. Tutkijan tittelistä on muodostunut jonkinlainen arvonimi, mikä ei ole tarkoitus.

Toinen merkittävä linjamuutos on tutkinto- ja koulutustoiminnan selkeämpi eriyttäminen. Osa tutkijoista on toiminut myös (pää)kouluttajina kursseilla, joita ovat sitten itse tutkineet. Jatkossa kouluttajan ei pidä tutkia omia oppilaitaan kuin poikkeustapauksissa. SRAL:n tulee noudattaa tutkinnonpidossa hallintolakia, ja tutkijan riippumattomuuteen ja esteellisyyden arviointiin täytyy kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.

Tutkijan ja kokelaan riippumattomuutta on pyritty täsmentämään myös tutkintojärjestelmä AR-X:ään ja tutkintomaksukäytäntöihin liittyvillä ohjeilla. Esimerkiksi kokelaan tulee itse rekisteröityä tutkintojärjestelmään ja käyttää rekisteröitymisessä omassa hallinnassaan olevaa kännykkäliittymää ja sähköpostia. Tutkija ei saa kirjautua järjestelmään kokelaan tunnuksilla. Tutkintomaksu tulee olla maksettu ennen tutkintoa, eikä tutkija saa ottaa vastaan käteistä rahaa.

Säännöt saattavat tuntua pikkutarkoilta, mutta ohjeet perustuvat tutkinnoista tehtyihin havaintoihin. Vaikka kyse on harrastustoiminnasta, rahan liikutteluun ja ihmisten tietosuojaan liittyvät kysymykset eivät ole lepsuilun paikka. Valtaosalle tutkijoista tällaiset asiat ovat itsestään selviä, mutta valitettavasti on niitäkin, joiden tavoitteena on etsiä ohjeista porsaanreikiä.

 

Tutkijoiden nimeäminen vuodelle 2017

 

Keskustelupalstoilla kuhisi, kun hallitus nimesi tutkijat vuodelle 2017. Pohjaehdotus oli pätevyystutkijakunnan tekemä, ja siinä tutkijoiden määrä väheni selvästi. Osa oli kuitenkin ilmoittanut jo aikaisemmin jäävänsä tutkijan tehtävästä pois. Tutkijoiden joukossa oli myös niitä, joita ei oltu tavoitettu aikoihin sähköpostilla tai puhelimella, tai eivät olleet pitäneet useampaan vuoteen yhtään tutkintoa. Heidät tipautettiin pois listalta. Joillain alueilla oli useita tutkijoita suhteellisen lähekkäin toisiaan, ja arvioitiin että pienemmälläkin määrällä tultaisiin toimeen. Myös tutkijan kykenemättömyys ohjeiden noudattamiseen tai tutkinnoissa havaitut laatuongelmat olivat peruste jättää tutkija valitsematta vuodelle 2017.

Tutkijoiden maantieteelistä jakaumaa arvioitiin kartan kanssa, ja tutkijoiden määrän väheneminen ei juuri heikentänyt alueellista kattavuutta. Sen sijaan auliisti myönnän, että pääkaupunkiseudulla harvennus oli liian voimaperäistä, koska tutkittavia on paljon. Hallitukselle on esitetty korjausliikettä, mutta pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin tämänkin jälkeen ehkä yksi tutkija lisää. Lisäksi meillä on jo vuosia ollut aukko länsi-Lapissa ja myös ainakin yhdelle ruotsinkieliselle tutkijalle olisi tarve.

 

Tutkintojen tulevaisuus

 

Kerhojen ei tarvitse esittää tutkijoita uudestaan joka vuosi, esitystä kaivataan vain, kun tutkijaa esitetään ensimmäisen kerran. Valtaosa tutkijoista on valittu kerhojen esityksestä, ja käytännössä on hyvät puolensa. Esitetyt henkilöt ovat paikallisia luottohenkilöitä ja nauttineet arvostusta alueellaan. Ongelmana on se, että joissain tapauksissa tutkijaoikeutta on esitetty arvonimen luonteisesti. Tämä ei ole tarkoitus, vaan tutkijan on oltava myös kykenevä tehtävää hoitamaan, ja alueella tulisi myös olla niitä tutkittavia. Moni tutkija on aktiivisesti mukana myös monessa muussa kerhon puuhassa, kuten kouluttamassa ja elmeröimässä uusia hamsseja. Koska tutkijoita nimettäessä sekä hallitus että pätevyystutkijakunta ovat pitkälti kerhoilta saamiensa tietojen varassa, olisi hyvä jos ehdotuksia olisi pohdittu myös aikaisemmin mainituista riippumattomuus- ja esteellisyysnäkökulmasta. Tutkijaehdotuksia ”syynätään” aikaisempaa tarkemmin, joten esitys ei johda automaattisesti nimeämiseen ja harkinta saattaa kestää aikaisempaa kauemmin.

Tutkintojen pitäminen ei ole itsetarkoitus, vaan tutkinnon tulisi olla ”elmeröidyn” itseopiskelun tai laadukkaan koulutuksen lopputapahtuma, jonka jälkeen tutkinnon suorittanut jäisi harrasteen pariin aktiiviksi. Henkilökohtaisesti arvelen, että ilman sitoutumista paikalliseen hamiyhteisöön moni ”pikatutkinnon” suorittanut häipyy harrasteesta kohtuullisen pian. Tutkintomaksut eivät kata koko tutkintoprosessista aiheutuvia kustannuksia, joten SRAL käytännössä tukee myös niiden kokelaiden tutkintojen suorittamista, jotka eivät liity SRAL:iin. Henkilökohtaisesti koen asetelman hieman omituisena.

Muiden kuin suomenkielisten tutkintojen järjestäminen on ollut haasteellista. Ruotsinkielisten tutkintojen järjestämisessä on käytetty vanhaa tutkinto-ohjelmaa, mutta sen kysymyspankit ovat vanhentuneita. Timo, OH3LMG ja Juhani, OH2MD, tekivät suuren työn suomenkielisten kysymysten ajantasaistamisessa, mutta ruotsinkielisten kysymysten osalta ei valitettavasti ole löytynyt vapaaehtoisia. Ostopalveluna kääntäminen olisi erittäin kallista, eikä ulkopuolista rahoittajaa ole löytynyt. Ruotsin liiton SSA:n kanssa käydään neuvotteluja tutkintoyhteistyöstä, mutta asiassa on koko joukko haasteita. Toistaiseksi ratkaisuna on tutkintojen kääntäminen tutkinto kerrallaan tarpeen mukaan. Suomen lisäksi tutkintoja järjestetään tällä hetkellä ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.

Seuraava luonnollinen askel tutkintojärjestelmän kehittämisessä on papereista luopuminen, joka tehostaisi ja nopeuttaisi tutkintoprosessia merkittävästi. Teknisesti tämä olisi kaiketi mahdollista jo nyt, mutta käytännön toteutus vaatii vielä prosessien hienosäätöä, mahdollisesti pieniä muutoksia AR-X-järjestelmään ja luonnollisesti Viestintäviraston siunauksen. Ehkä viiden vuoden päästä ollaan jo siinä tilanteessa, että tutkija voi toteuttaa ja valvoa tutkinnon etäyhteydellä.

Lopuksi haluaisin kiittää tutkijoita ja tutkintojärjestelmän eri tehtävissä toimivia koko radioamatööriharrasteen eteen tekemästänne työstä.