Erkki Haaslahti, ex. OH1NU
Erkki Johannes Haaslahti, ex. OH1NU (25.6.1913-21.2.1999) sai aikoinaan radiokipinän raumalaiselta Aarne Vuorelta, OH1 Nortamon Iirolta. Radioamatööritutkinnon Erkki kävi suorittamassa v. 1936 Fabianinkadulla YLE:ssä itselleen Kalle Sainiolle. Samana vuonna hän pääsi armeijasta, jossa oli palvellut rannikkotykistössä mm. Suomenlinnassa ja Isosaaressa.
Asepalveluksen jälkipuolella Erkki suoritti 2. luokan sotilasradiosähköttäjän tutkinnon. Viime sotien aikana Erkki palveli meri- ja ilma-alueiden vartiotoimissa ja sotilasasemien viestitehtävissä saarimaisemissa mm. Suursaaressa, jossa hänen teki kovasti mieli joskus vierailla. Valitettavasti tuo toive ei toteutunut.
Ensimmäinen Erkin vastaanotin oli 0-V-1, ja lähetin itseherätteinen, muutaman watin tehoinen peli. Antenni oli ajan muodin mukainen yksilanka Hertz. Silloin workittiin lähinnä kotimaata ja Eurooppaa, DX:t tulivat myöhemmin.
Sotavuosien jälkeen Erkki palasi monien muiden tavoin bandeille keväällä, v. 1947. Siihen aikaan oltiin pääasiassa 7 MHz:n bandilla ja tietysti AM-laitteilla. CW pysyi kuitenkin käden ulottuvilla käytössä, ja radiopöydällä oli aina vakiona sähkötysavain.
Erkki teki toisen sodan veteraanin Laurin, ex. OH6NL kanssa Amerikan kiertomatkan v. 1984. Allekirjoittanutta houkuteltiin myös matkalle, mutta työesteiden vuoksi se oli jätettävä. Matkalaiset vierailivat 35 amerikansuomalaisen hamssin luona W- ja VE – maissa. Viisi viikkoa kestäneellä matkalla tarvittiin 21 erillistä lentoa, ja tietysti muita kuljetuksia plus majoituksia yms. Vieraanvaraisuus oli kerta kaikkiaan upeaa ellei mahtavaa! Ei ihme, että Erkki kehui vuolaasti matkaansa, mutta allekirjoittanut sai sentään ihailla kuvia reissulta! (Em. tiedot perustuvat pääosin Reino Janhusen, OH2HK haastatteluun ja kirjoitukseen Erkki Haaslahdesta, OH1NU Radioamatööri-lehdessä 7/1996).
Kun Erkki jäi eläkkeelle v. 1974 – ainakin muodollisesti – hänen radioasemansa sai uusia muotoja ja tehokkuutta. Pihalla talon vieressä seisoi ristikkomasto ja sen päässä tribanderi. Alabandeille oli käytössä dipoli tai trappidipoli. Rigejä oli useampia, joista Erkin suosikki oli TS820S, ja lineaarinen antoi kaukoyhteyksissä lisäpotkua. Samainen TS820S rigi ilmaantui myöhemmin pöydälleni IC-735:n kaveriksi, kun huomasin sen kyvyt. Erkin asema oli todetusti runsaassa käytössä ja avoinna hamssitutuille aina.
Kun allekirjoittaneen työpaikka siirtyi Raumalle, en voinut olla ”törmäämättä” Erkkiin tai ”Kortelan Erkkiin”. Hänen velvollisuutensa perintötilan hoitamisessa olivat vuosien varrella huomattavat. Lisäksi hänellä oli merkittäviä paikallisia luottamustoimia. Siitäkin huolimatta liikeni aikaa radioharrasteelle, vaikka hänen tunnuslauseensa oli: ”velvollisuudet ensin, harrastukset ajallaan”.
Vuosien varrella Rauman Radiokerho, OH1AK huolehti Erkin laitteistojen ja antennien kunnostamisesta. Talkoita pidettiin. Muistan erään talkootapahtuman, jolloin Erkin dipoli ehostettiin parempaan paikkaan tarkistetuin mitoin. Kun istuimme kahvilla puuhan jälkeen, Erkki hieraisi käsiään, naurahti ja sanoi: ”Lipsahti vähän käsi tuolla puun latvassa, mutta sain sentään toisella kädellä kiinni”. Silloin tuli kylmä hiki selkäpiihin ja jatkossa katsoimme tarkkaan, ettei ”yli-innokas” radioamatöörimme vaan hurjastellut antenniensa kanssa! Erkki muisti puolestaan kerhoamme mm. rahalahjoituksilla ja piti muutenkin lukua sen menestyksestä.
Kävin monia kertoja aivan ilman asiaakin Kortelassa, ja tunne oli aina kuin olisi kotiin tullut. Transceiverin ja lineaarisen kannet aukaistiin monet kerrat ja tehtiin pikku remontteja. Kuten kokenut radiomies tietää, radioasemalla on monesti korjattavaa – ja ellei korjattavaa niin ainakin paranneltavaa. Tiedän, että monet muutkin – myös ei raumalaiset – saivat aina vieraanvaraisen vastaanoton Erkin ja Aunen kotona.
Erkki Haaslahti oli poikkeuksellisen vaatimaton persoona. Ei koskaan ”poikkipuolista” sanaa kuulunut tämän ”Grand Old Timerin”, todellisen radiobandien gentlemanin suusta. Muistan viimeisen yhteisen iltamme. Emme tietäneet Erkin sairaudesta, mutta hän itse varmaan tiesi tulleensa viimeiselle päätepysäkille. Istuimme pitkään, harvakseen jutellen – tunnelma oli erikoislaatuinen. Siitä muutaman päivän kuluttua kuulin, että Erkki oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Raumalaiset radioamatöörit menettivät kerhonsa kunniapuheenjohtajan ja me kaikki hyvän, aina toisia kunnioittavan, todellisen ystävän. Erkki Haaslahti, OH1NU kuului radioamatööreihin, jotka aivan luonnostaan toteuttavat ”ham spirit” periaatetta elämässään ja harrastetoiminnassaan.
Timo Kiiski, OH1TH/OH5TA
