Suomalaisen radioamatööritoiminnan vuosikymmenet

Sähköttäjä ja kirjoittaja.
Historiaa pähkinänkuoressa 
1900-luku
Langattoman viestinnän aamunkajossa italialainen keksijä Guglielmo Marconi säväytti maailmaa sähköttämällä kuuluisan ”S”-kirjaimensa v. 1901 Euroopasta Atlantin yli Amerikkaan. Marconi piti itseään amatöörinä koko elämänsä. Langatonta lennätintä ryhdyttiin soveltamaan yleiseen viestiliikenteeseen. Nuori suomalainen keksijä Eric M.C.Tigerstedt teki jo v. 1905 onnistuneita kokeita kipinälähettimellään Helsingissä.
1910-luku
Yksityiset radioharrastajat Yhdysvalloissa alkoivat ensin liikennöidä langattomasti laivojen kanssa ja myöhemmin keskenään; näin radioamatöörit olivat tulleet eetteriin. Keisarillisessa Suomessa radioharrastajat tapailivat varovaisia ensi askeliaan. Salaisia kipinälennätinkokeiluja tekivät mm. Leo Lindell, Ilmari Jäämaa, Erkki Heino, Erkki Kairenius, Vilho Lind, Arvi Hauvonen ym.
1920-luku
Yleisradiotoimintaa aloiteltiin ensin Yhdysvalloissa ja pari vuotta myöhemmin myös Euroopassa. V. 1921 perustettiin Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistys, Suomen Radioamatööriliiton edeltäjä. Arvi Hauvonen, 3NB, aloitti Tampereella v. 1923 yleisradiokokeilut. Radioputket tulivat vähitellen yleisempään käyttöön. Suomen Yleisradio aloitti säännölliset lähetykset syyskuussa 1926. Lahden suurasema valmistui v. 1928. Aseman päälliköksi tuli Arvi Hauvonen.
1930-luku
Elettiin radioamatööritoiminnan etsikkoaikaa; toimintaa säänneltiin kansainvälisin sopimuksin ja paikallisten viranomaisten toimesta. Mannertenväliset yhteydet vakiintuivat. Radiotekniikka harppoi aimo askelin eteenpäin. Välillä laimentunut radioamatöörien kerhotoiminta sai uutta tuulta purjeisiin. Kerhotoimintaa elvytettiin mm. Viipurissa, Helsingissä, Porissa, Lahdessa, Kuopiossa ja Hangossa.
1940-luku
Toisen maailmansodan sytyttyä radioamatööritoiminta kiellettiin viranomaisten toimesta ja useimmat radioamatöörit joutuivat viestitykseen kouliintuneina sotapalvelukseen radio-, tiedustelu- ja viestitoiminnan piiriin. Suomessa radioamatööritoiminta kiellettiin talvisodan kynnyksellä syyskuussa 1939, ja kielto kumottiin sotien jälkeen vasta maaliskuussa 1947. Toiminta lähti kuitenkin käyntiin vireästi, vaikka laitteisto olikin vanhaa ja vajavaista. Radioamatööreiksi aikoville alettiin kerhojen toimesta järjestää kokelaskursseja.
1950-luku
Säännöstely ja rakenneosien puuttuminen haittasi pitkään radioharrastelua. ULA-radio tuli Suomeen. SRAL:n toiminta saavutti vakiintuneet muodot: liitolle hankittiin oma toimisto ja sille toimistonhoitaja. Valtaosa laitteista oli vielä omatekoisia, mutta varsinkin vastaanottimissa alkoi olla tehdastekoisten tarjontaa. Vuosikymmenen lopulla suomalaiset alkoivat kunnostautua kv. radioamatöörikilpailuissa. Televisio otti ensi askeliaan.
1960-luku
Vanha AM-tekniikka alkoi väistyä myös radioamatöörilaitteissa uuden yksisivunauhatekniikan (SSB) tieltä. VHF/UHF-alueisiin alettiin kiinnittää enenevää huomiota. Radioamatöörien oma OSCAR-tekokuu aloitti radioamatöörien satelliittiaikakauden. Tehdastekoisia radioamatöörilaitteita oli tarjolla yhä enemmän ja niihin alkoi myös olla varaa. Suomalaiset radioamatöörit alkoivat kerätä mainetta ensiluokkaisina kilpailijoina ja harvinaisten maiden aktivoijina. Huhtikuussa 1964 Lenna Suominen, OH1NL, piti VHF:llä historiallisen kuuyhteyden Kaliforniaan.
1970-luku
Mobileliikenteen kasvaessa FM-kanavatyökentely käynnistyi VHF:llä ja valtakunnallinen toistinasemaverkko alkoi hahmottua. Suunnattavat ja entistä suuremmat antennit valtasivat alaa. Puolijohdetekniikka oli lyönyt itsensä läpi radioamatöörilaitteissa, joita valmistettiin nyt entistä suurempina sarjoina mm. Japanissa. Komponentteja oli jo yllin kyllin saatavana, mutta omien laitteiden rakentelijoita oli yhä vähemmän. Radioamatöörit aktivoituivat valtakunnalliseen pelastuspalveluun.
1980/90-luku
Tietotekniikka ja tietokoneet tulivat radioamatöörilaitteisiin ja -toimintaan yhä laajemmin. Radiosanomia alettiin digitalisoida ja paketoida. Valtakunnallinen digitaalinen toistinverkko alkoi toteutua. VHF/UHF-alueilla valtakunnallinen FM-toistinasemaverkko oli kasvanut melko edustavaksi. Radioamatööreillä on useita maata kiertäviä ja radioviestejä maailmanlaajuisesti välittäviä satelliitteja käytössään. Ammattitason radiolaitteet ja entistä monipuolisemmat tekniset apuvälineet merkitsevät laadullisesti ensiluokkaisia lähetteitä ja entistä helpompaa yhteyden saantia maapallon monimiljoonaisen radioamatöörijoukon kesken.
2000-luku
Radioamatöörien bandiaktiivisuus on laimentunut selvästi: osasyynä on ainakin minimiä kohti laskeva auringonpilkkuluku ja eri syistä amatöörialueilla lisääntynyt häiriötaso. Sähkötys on vähentynyt merkitsevästi, ellei uusi maa ole kyseessä. CW-vaatimus poistettiin tutkinnoista useissa Euroopan maissa. Radioamatöörijärjestöillä ja – kerhoilla on täysi työ toiminnan sopeuttamisessa ja jäsentensä aktivoinnissa nykyisessä harrastetarjonnan kilpailutilanteessa. Tietokoneet ovat jatkaneet integroitumistaan amatööriradioharrasteeseen kaikilla sektoreilla, ja PC-radiot ovat tulollaan. Radioamatöörien laitteita voi ostaa nettikaupoista ympäri maailmaa jo melko luotettavasti, samaan aikaan kotimaan tarjonta on vähentynyt. SRAL on harjoittanut omaa julkaisutoimintaa 75 vuotta.
15.5.2007/OH2HK

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media