Historia

Richard Baldwin, W1IKE/W1RU

Richard Baldwin, W1IKE/W1RU. Kuva: ARRL.

Richard ”Dick” Baldwin tulee elävästi mieleen pidemmänkin ajan kuluttua. Olen moittinut itseäni siitä, etten ottanut yhteyttä häneen joskus vuosia sitten. Ne työkiireet… Olimme samassa ITU:n seminaarissa Genevessä – vuosi ei ole muistissa, mutta väliäkö hänellä. Tapasimme usean viikon jaksolla lähes päivittäin, ja ne olivat virkistäviä väliaikatapaamisia yksitoikkoisten IFRB (Kansainvälinen taajuuksien komitea) luentojen ym. ohjelman välillä. Kuulin ikäväkseni, että Dick oli menehtynyt Damariscottassa, Mainessa pitkäaikaiseen sairauteen 21.6.12 korkeassa 92 vuoden iässä. Todellinen ”ruutiukko” tämä Dick – hänessä oli puhtia vaikka toisille jakaa.

USA:n Geneven delegaatioon kuului pari muutakin kaveria, mutta heistä en päässyt tarkemmin selville, ja he pysyttelivät yleensä kohteliaasti taustalla. Suomesta seminaariin meitä osallistui kaksi, radio-osastosta Reijo Svensson, josta tuli myöhemmin THK:n ylijohtaja. Itse edustin ”postin” ulkomaanosastoa. Koska Reijo ei ollut radioamatööri, hän liikkui muissa piireissä. Radioamatööreillä oli Genevessä oma yhteisönsä, jossa mm. päivittäin ruokailimme tai hörppäsimme kahvit. Myös iltatapaamisia harrastettiin. 4U1ITU–asemalla ei juuri aikaa vietetty.

Radioasemalla oli oma asemanhoitajansa, jonka etunimi Gérard on jäänyt mieleen. Hän oli kierrellyt monissa maissa, oli kielitaitoinen herra ja piti jämäkästi kuria bandilla. Laitoimme yhdessä kuntoon uuden TH6DX-antennin, joka sittemmin nostettiin katolle ja käyttöön. Valitettavasti kamerat oli jätetty kotiin, joten mitään kuvadokumentteja ei siitä itselleni jäänyt.

Palatakseni Baldwiniin – hänen kutsunsa oli alkuaan vuodesta 1934 W1IKE. Olin USA:ssa törmännyt presidentti Eisenhowerin vaaliteemoihin ja huikkasin Dickille ”I like IKE”. Siitä alkoi lähes päivittäisten tapaamisten sarja. Dick mm. valotti ARRL:n ongelmia ja USA:n radiohallinnon ym. asioita. Keskusteluissa muistelen esiintyneen silloisen ”general managerin” John Huntoonin nimen, mutta oli heitä muitakin.

Minulla ei ollut kunnia tuntea Huntoonia, W1RW, kun suunnittelemani ARRL-vierailu ei pidemmän NYC-stopin aikana toteutunut. Taisi olla niin, ettei vanha päällikköni uskaltanut antaa lupaa siihen. Sikäläisistä asioista jotakin tiesin ahkerana QST:n lukijana. Huntoonin siirryttyä eläkkeelle Baldwin otti hänen paikkansa. Dick aloitti uransa ARRL:ssä v. 1948 avustavana sihteerinä, (Assistant Secretary). Hän siirtyi sitten muihin tehtäviin, kunnes palasi ARRL:n leipiin v. 1956 QST:n toimittajaksi (Managing Editor). Vuonna 1963 Baldwinista tuli avustava johtaja, kansainvälisten asioiden manageri (Assistant Manager). Hän seurasi Huntoonia ”General Manager” –toimessa, joka muutettiin titteliksi ”Chief Executive Officer” v. 1975. Siinä asemassa Baldwin toimi aina vuoteen 1982 asti.

Oma lukunsa on Baldwinin toiminta IARU:n sihteerinä v. 1976-1982 ja presidenttinä v. 1982-1999. ARRL arvioi hänen toimintansa erityisen merkitykselliseksi mm. v. 1979 WARC–konferenssissa. Silloinhan saimme ns. WARC-bandit. Ansioistaan W1RU sai v. 1999 ”IARU President Emeritus” arvonimen.

Dick palveli merivoimissa 2. maailmansodan aikana ja myöhemminkin (commander), mutta niihin kuvioihin emme puuttuneet. Hänen omaperäinen seurallisuutensa ja avoin asenteensa olivat varmasti hyödyksi niissä tehtävissä, joihin hän oli valmistautumassa. Huumorintajua ei myöskään mieheltä puuttunut, ja tehokkaan kuoren alta löytyi asioihin joskus herkästi suhtautuva ihminen. Dick oli voimakkaasti periaatteen mies, ja kun sellainen ottaa radioamatööritoiminnan edistämisen elämäntehtäväkseen, ei tuloksia voi olla syntymättä.

On mahdotonta muistaa yksityiskohtia monen vuosikymmenen takaa – joten älkää kysykö, mistä oikeastaan keskustelimme! Minulla oli taustalla usean vuoden työrupeama USA:n itärannikolla. Pidin Atlantilta CW /MM -yhteyksiä paljonkin jenkkiasemien kanssa, ja suurilla rannikkoasemilla WCC-WSL oli hamssikavereita, jotka poimivat minut ammattiliikenteen ruuhkajonoista pois. Tunsin itärannikon monet radiokaupat kuin vanhat taskuni. Kyllä siis puheenaiheita löytyi. Mutta kukapa olisi edes aavistanut, että W1IKE:stä tuli hamssimaailman erään tärkeimmän liiton johtomiehiä ja koko kansainvälisen radioyhteisömme ”iso pomo”.

Baldwinilla oli monia harrastuksia, joista hänen muistosanoissaan (ARRL) mainitaan Dixieland jazz, puunveisto, luonnossa liikkuminen, astronomia ja veneily. Hänellä oli 35 jalan pursi ”Endurance” – nimetty ”hero” Sir Ernest Shacletonin etelämanner–aluksen mukaan. Kun Endurance tuhoutui, Shackleton haki valittujen miestensä kanssa pelastusveneellä apua pelkkä sekstantti suunnistusapuna.

Radioamatööritoiminnasta saatuja tunnustuspalkintoja Baldwin vastaanotti useita, kuten ”Hall of Fame Award” (QCWA, 1991); ”Amateur of the Year” (Dayton Hamvention, 1992) ja ”Hall of Fame” (CQ Amateur Radio, 2003).

Dickin, W1IKE/W1RU tarmokas ja reilu olemus ei ole vuosien saatossa unohtunut, vaikka Geneven vuosista on kulunut jo paljon aikaa. Siksi sanonkin, että joskus ”nokkakuso” voittaa todelliset kusot!

Timo Kiiski, OH1TH/OH5TA