Historia

Väinö “Väiski” K. Lehtoranta, OH2LX

Väinö Lehtoranta, OH2LX, VHF-päivillä. Kuva: SRAL arkisto.

En muista tarkkaan, milloin sattuma meidät yhteen vei, mutta tuo yhteinen tekijä ei ollut ainakaan Internet. Vaihdoimme alkuun kirjepostia ja soittelimme lankapuhelimella. Väiski oli käsittääkseni ensimmäisten radioamatöörien joukossa netin hyötykäytössä, mutta häntä voidaan pitää ennakkoluulottomana uranuurtajana monessa muussakin asiassa. Ellei aivan uranuurtajana, niin ainakin uusien asioiden esille tuojana ja kehittelijänä.

Kun itse – osittain työperäisesti – aloin tutkia netin käyttömahdollisuuksia ja erityisesti hyötyohjelmien käyttöä, menin utelemaan Väiskiltä neuvoja ja ohjeita. Hän oli antanut niitä varmaan kyllästymiseen asti, koska sain lyhyen ja ytimekkään kommentin: “Tutki itse, niin olen minäkin tehnyt”. Sillä tavoin meillä on yleensä toimittukin, mutta myöhemmin Väiski aukaisi joskus sanaisen arkkunsa meille, jotka touhusimme jonkin kiinnostavan projektin parissa. Hänen neuvonsa ja kommenttinsa olivat poikkeuksetta “viimeisen päälle”. Harkittuja ja käyttökelpoisia.

Nettiaikakauden alussa meillä oli useitakin neuvonpitoja uuden PC-tekniikan tiimoilta. Sähköposteja lähettelimme erinomaisen Eudoran avulla. Kun netissä alkoi virusten ja kaikenlaisen pahanteon aikakausi, se ei meitä juuri haitannut.

Sitten tuli isku, joka meille, Väiskin kavereille oli kenties pahempi kuin hänelle itselleen. Sairaus ei murtanut Lauri Äksän mieltä. Tavanomaisella uutteruudellaan ja aina uuteen innostuen Väiski oli kaikessa mukana kuten ennenkin.

Erityinen tapaus oli uuden LF-bandin 136 kHz avautuminen. Väiskillä ei ollut lähetyslaitteita – tai jos oli, hän ei niitä käyttänyt. Hän osoitti, miten hyvällä vastaanottimella voi tehdä tiedettä, vaikka antenni kiertää ulkona vain torpan ympäri. Hän kuunteli varmaan huvittuneena innokkaita bandi keskusteluja LF:n mahdollisista ominaisuuksista. Päästäänkö omaa kylää kauemmas tai mihin asti päästään? Siitä olen kuitenkin varma, että eräs innokkaimmista bandin ominaisuuksien kartoittajista oli ulkomaatkin huomioiden OH2LX.

Meitä oli kolme: Reino, OH1TN, Lars, OH0RJ ja allekirjoittanut OH1TH, jotka lähetimme testilähetystä Väiskille LF:llä vierekkäin kuin varpuset langalla muutaman hertsin välein. Jotakin 5 Hz luokkaa olivat taajuuserot. Taajuudet pysyivät hyvin paikallaan, mutta häiriöiden vuoksi tulosten tulkinta ei ollut helppoa. Radiokelin kannalta ei ollut mitenkään suotuisa tilanne “sulan maan” aikana.

Väiski oli mahdollisesti ensimmäinen, joka kuunteli OH-maassa eurooppalaisien amatöörien LF-signaaleja mm. Englannista. Siellähän aloitettiin 73 kHz:n bandilla. Hänellä oli käytössään ennen meitä jokin ammatillinen PC-ohjelma. Tapansa mukaan hän ei näistä yksityiskohdista juuri “huudellut”.

Pelkästään Väiskin LF -(MF) toiminnassa olisi historioiden tekijöille purtavaa. Väiski dokumentoi yleensä kaiken tekemänsä ja kokemansa tarkoin, mutta oli vähäsanainen tekemisistään ja varsinkin saavutuksistaan.

Väiskin teknisen alueen rajat olivat laajat. Siihen sisältyi hänen leipälajiensa lisäksi mm. tutkatekniikka, GPS ja pieneksi hämmästyksekseni myös meriradiot. Hyvin tuntemani Suomen Radiosähköttäjäliiton matrikkeli oli Väiskin käsissä hänen sanojensa mukaan kulunut melkein loppuun. Kun “Estonia”-alus upposi tunnetuin seurauksin, Väiskistä tuli suorastaan tämän haverin asiantuntija. Hän keräsi kaiken mahdollisen saatavilla olevan materiaalin aiheesta.

Edellä oleva on vain pieni pintaraapaisu Väinö Lehtorannan harrastamisen ja osaamisen saralta. Ei olisi yliampuvaa nimittää häntä “neroksi”, mutta sellaista nimitystä hän ei varmasti olisi itse hyväksynyt. Poikkeuksellisen lahjakkuuden lisäksi hänelle oli tyypillistä korkeatasoinen looginen ajattelutapa, joka ilmeni hyvin teknisissä kysymyksissä.

Ei Väiskille turhaan ole suotu molempia SRAL:n korkeita tunnustuspalkintoja “Jäämaa” ja “Lindell”. Radiohistorian alueella hänen panoksensa oli aloitteellista ja merkittävää saavuttaen myös tunnustusta. Meitä harrastetovereita hän muisti teknisillä lehtikirjoituksillaan. “Radio-WX” -palsta oli niiden kärkikastia. Sitä aina odotettiin lehden “helmenä”.

Kun harrasteemme tekniset vaatimukset kasvavat, tarvitaan näkijöitä ja tekijöitä. Sellainen tekijä ja tietäjä oli meille Väiski, jonka vaikutus oli aina positiivinen ja eteenpäin vievä. Olen varmaan monen muun ohella kiitollisuuden velassa Väinölle siitä, että saimme kulkea yhdessä uuden tekniikan poluilla. Me muut tavallisesti hieman jäljessä – kuitenkin saman innoituksen vallassa ja hyvässä yhteishengessä.

Timo Kiiski, OH1TH/OH5TA