Lars Alfred Ravander, OH2SF – lentokonetekniikan taitaja ja opettaja, Grand Gentleman isoilla kirjaimilla

Lasse, OH2SF asemallaan Siltamäessä 1970. Syyriasta 1965 koulutusmatkaltaan palattuaan Lasse hankki Drake R4A ja T4X rigit. Oikealla itsetehty lineaarinen pääteaste. Katolla oli kauko-ohjattu neljän bandin vertikaali. Lasse innostui muutamaa vuotta myöhemmin workkimaan RTTY-modella. Rakensipa itse reikänauhanlukijankin Siemens T37 rtty-koneen pariksi.

Lars Alfred Ravander OH2SF (1915-1977) tunnettiin yleisesti suomalaisten hamssien keskuudessa nimellä Lasse.

Entisen Aeron ja nykyisen Finnairin henkilökunnan keskuudessa tunnetaan edelleenkin Rollo vielä vuosikymmeniä myöhemmin legendaarisena esimerkillisenä opettajana ja työtoverina.

Mikäli hamssitoiminnassa tapahtui jotain merkittävää, niin Lasselta liikeni aina aikaa osallistumiseen.
Ei tainnut olla yhtään SRAL;n vuosikokousta, ystävien talkootapahtumaa tai muuta hamssiaiheista kokoontumista, joihin Lasse ei olisi ehtinyt. Kesäleireillä olivat Lasse, Kaarina-rouva ja Ritva-tytär kaikille tutut vierailijat.

Lassella oli harvinaislaatuisen empaattinen asenne ympärillä oleviin ihmisiin ja asiantuntemus tekniikkaan ja ympäristön olosuhteisiin. Hänet valittiin sekä työn parissa, että harrastuksissa luottamustehtäviin mm. SRAL hallitus, Finnairin tekniset, Finnairin keilaajat, Suomen Metsästysyhdistys, asunto-osakeyhtiö Siltamäessä.
Jo pelkästään Lassen ammatti oli luottamustehtävä. Olihan hän vastuunalainen teknillinen tarkastaja ja kouluttaja Finnairin lentokonehuollossa, jonka tehtävänä erittäin monimutkaisten liikennelentokoneiden lentokelpoisuus ja kunnossapito.

Nuorten innostajana ja tukijana eri urheilulajeihin, partiotoimintaan ja radioamatööriharrastukseen ei sovi sivuuttaa Lassea muistellessa. Perheen kanssa Lasse harrasti ammuntaa, keilailua, veneilyä ja automatkailua ympäri Suomen.
Ei ole ihme, että hänet on valittu myös SRAL:n kunniajäseneksi.

Lassella oli ankarien kokemusten nuoruus. Hänen suurena haaveenaan oli kirurgin ura, mutta siihen hänelle ei suotu mahdollisuutta.

Sodan aikana Lasse sai ilmavoimissa lentomekaanikon koulutuksen ja opittu ura jatkui Aero Oy:ssä. Sodan jälkeen Lasse sai erikoiskoulutuksen Dakota DC3 -koneisiin Hollannissa ja oli tuomassa niitä Suomeen. Lassen myöhempiä erikoiskoulutuksia olivat: Convair Metropolitan, Caravelle, Super Caravelle, Douglas DC8 ja Douglas DC10. Lasse toimi em. konetyyppien tarkastajana ja kouluttajana Aeron ja sittemmin Finnairin konehuollossa ja Finnairin ilmailuopistossa. Caravelle kouluttajana hän oli myöhemmin Syyriassa ja Cambodgessa. Näiltä ja EA8-lennoilta muistamme harvinaiset OH2AY/AM QSO:t, joita Lasse sai workkia yhtiön erikoisluvalla kerhoaseman nimissä ollessaan lennoille osallistuva lentoteknikko.

Aikoinaan Armas OH2NB ja Lasse OH2SF olivat mm. yhteydenpidoillaan eduskunnan suuntaan aktivaattoreita Märketin hyväksymiseen erilliseksi DXCC-maaksi ja mahdollistamalla hamssivierailut majakalle.

Vaikka Lasse joutuikin olemaan työasioissa pilkuntarkka, niin vapaa-aikana ja etenkin radioamatööritoiminnassa hänet opittiin tuntemaan älykkäästä, nasevasta ja joskus purevasta huumorista. Pureva huumori saattoi kohdistua yhteiskunnallisiin epäkohtiin, mutta ei koskaan ihmisten yksityisyyteen. Suorasukaisuus oli silti Lasselle ominaista, mikäli hän katsoi sen vievän oikeaa asiaa eteenpäin.

Lassen hamssiharrastukseen liittyi olennaisesti laitteiden rakentelu, DX-workkiminen DXCC-stikkereineen ja järjestötoiminta. Porakoneen metallilastut ja tinamarkat kiiltelivät usein rukkihuoneen lattialla ennen rikkaharjavaihetta. VHF-laitteet Lasse innostettiin rakentamaan jo aivan 2m:n bandin käyttöönoton alkuvaiheessa, mutta hän pettyi, kun vatsa-asemia ei aktivoitunutkaan ja pelkkä tyhjä bandi ja kohina kuului melkein alinomaa kuulokkeissa.

Radioamatööriharrastus oli Lassen useista harrastuksista hänelle kaikkein mieluisin.

Risto Tiilikainen, OH2BT, Lassen vävypoka

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media