Historia

Viriävää VHF-aktiviteettia

Juhani Tuuli
Juhani Tuuli, ex OH5PN, Suomen radiohistoriallisen seuran radiopajan ovella Jyväskylässä lokakuussa 1999. Kuva: OH2HK.

Sattuipa käteen vanha VHF-lokini vuodelta 1958, jolloin oli mahdollisuus 50 MHz:n työskentelyyn Plh:n erityisluvalla kansainvälisen geofysiikan vuoden (IGY) aikana. Luvat haettiin, saatiin, ja rigejä kasattiin innolla keväällä -58. Laitteita piti testata, mutta vasta-asemia oli harvassa. Paikallisesti signaalini oli kuullut ensimmäisenä työkaverini Seppo Lehtinen, OH2TV. Kauempaa apuun tuli innokas VHF-mies Karhulasta, Juhani Tuuli, ex OH5PN (1930-2011). Sovittiin kahdeksalla kympillä skedistä. Hän kuunteli kuutta metriä TV-vastaanottimen I-aluetta virittämällä ja minä painelin cw:tä Matinkylästä n. 20 wattisella. Crossband-QSOhan siitä tuli 16.6.1958. Näin kuuden metrin viritykset oli todettu toimiviksi ja DX-jahti saattoi alkaa.

 

Kesän aikana tuli sporadisen E:n aikana muutama yhteys Eurooppaan ja marraskuussa bandi aukesi F2-kerroksen avulla jenkkehin. Ensi yhteys oli 1.11.58 W2UTH. Keliä kesti marraskuun ajan muutaman päivän välein ja lokiin tuli reilu puoli tusinaa W-yhteyksiä, suurin osa W4-asemia. Johtuiko ehkä 120 metriä pitkän long wire-antennini suuntaavuudesta, mene ja tiedä. Saldo vuoden -58 kuudelta metriltä kaikkiaan vajaa 30 yhteyttä.

 

Juhanin, ex OH5PN, apua tarvittiin uudelleen, kun siirryin v.-59 keväällä kahdelle metrille. Ensi yhteys oli 29.5.59 ja jatkossa sitten kymmeniä lisää. Tuon ajan muita varmoja kahden metrin kusokavereita olivat mm. Pertti Mure, ex OH3TH, Timo Ekko, OH1SM, Olavi Virtanen, ex OH1OZ, Lenna Suominen, ex OH1NL ja vähän myöhemmin loppukesästä Karl Kallemaa, ex UR2BU/ES5D, Esko Jokinen, ex OH3QJ, Leonard Kokko, ex OH3SE ja Espoossa lähituntumassa Pauli Töyrylä, OH2DV. Kun asemia oli harvassa, luotettavan vasta-aseman merkitys oli ratkaisevaa oman aktiviteetin kannalta.

 

Reino Janhunen, OH2HK