Historia

Tasatahtia radioharrastuksessa ja osin työelämässä

Nuoren Seppo Lehtisen, OH2TV radioamatööriasema 1950-luvun alkupuolella. Eddystonen liikennevastaanotin ja 50 watin home-made AM-lähetin olivat aseman perusvarustuksena. Kuva on Sepon perhealbumista.

 

Yrjö Seppo “Sepe” Lehtinen, OH2TV (1929-2015) oli yksi niistä muutamasta radioamatööristä, joiden kanssa radioharrastus, ja osin leipätyö kulki yhtä jalkaa monia vuosia. Radioamatööreinä olimme kohdanneet 50-luvun alussa. Itse asiassa olin jo kuuntelijana noteerannut “Otto Heikki kakkonen Tommy Victor’in” jo 40-luvun loppupuolella 40-kympin AM-turinoissa. Kutsumerkin takaa paljastui teknisesti suuntautunut, asiaa puhuva nuori radiomies, joka jakoi neuvoja ja antoi apuaan aidon amatöörihengen periaatteiden mukaisesti. Tämä hyvin sisäistetty ja omaksuttu työskentelytapa säilyi Sepon tavaramerkkinä loppuun saakka. Seppo oli saanut radioamatöörilupansa 1948.

 

Toisaalla tällä muistelusivulla olen kertonut Oy Control Ab:n huollossa 1950-luvun puolivälissä syntyneestä epävirallisesta työpaikkakerhosta, jolla on ollut merkitsevä positiivinen vaikutus työpaikan ilmapiiriin ja kestävään yhteisöllisyyteen vuosikymmenien kuluessa. Sepe oli yksi vahva lenkki tämän kerhon perustajaryhmässä.

 

Eräs erikoinen tapahtuma muistuu yhteisen radioamatööripolkumme varrelta. Lähestyttiin auringonpilkkumaksimia vv. 1957-58. Olimme kesällä -57 yhteydessä 7 MHz:n AM:llä joskus puolenpäivän tienoilla. Seppo asui silloin Siltamäessä ja minä Matinkylässä. Raportit olivat molempiin suuntiin 59. Yht’äkkiä bandi alkoi ympärillämme hiljentyä. Ihmettelin jo, onko vastaanottimessa vikaa. Sepe teki samat havainnot. Tarkistimme asiaa ja bandi oli aivan tyhjä: kaikki BC- ja liikenneasemat olivat kuulumattomissa. Vain Leppävaarassa sijaitseva cw-liikenneasema kuului pinta-aaltona. Tulimme siihen tulokseen, että kaikki ionosfäärin kautta normaalisti heijastuva liikenne oli tyystin vaimentunut, vain pinta-aaltoeteneminen toimi. Päättelimme, että kyseessä oli erittäin voimakas ionosfäärin absorptio, joka esti kaiken HF-radioliikenteen. Kesti useita tunteja ennen kuin tilanne normaalistui. Tapaus oli ensimmäinen laatuaan kohdallamme.

 

Yhteydenpitomme jatkui vuosien varrella eri muodoissaan, vaikka työpolkumme oli eriytynyt 1970-luvun alkupuolella. Antennivaikeuksien takia siirryimme ensin yläbandeille ja myöhemmin kahdelle metrille, jonne muodostui vähitellen lähes päivittäinen turinarinkula 144,400 MHz:n paikkeille. Seppo oli tämän rinkulan vakituinen jäsen. Rinkula pyörii edelleen, vaikka osa joukosta on poistunut ja osa vaihtunut. Aikuisikämme lähes 65 vuoden mittainen yhteistyö ja ystävyys on kantanut läpi vuosikymmenien sitoen muistot yhteen kestävin sidoksin. Ystävämme Seppo on poissa, mutta matka jatkuu yhteistä aikaamme lämmöllä muistaen.

 

Reino Janhunen, OH2HK