Harrastus SRAL Toiminta

Sähkötys

Sähkötysavaimia.
Pumppu-mallisia sähkötysavaimia.

Teksti: elmeri

 

Sähkötys on radioamatöörien käyttämistä lähetyslajeista perinteisin. Se on ollut mukana koko radiotoiminnan alusta lähtien. Hyvien ominaisuuksiensa vuoksi sähkötys ei ole menettänyt merkitystään nykypäivänkään radioamatööritoiminnassa. Vaikka sähkötystaito ei enää kuulukaan pätevyystutkinnon vaatimuksiin, kannattaa sen opetteleminen silti. Vaikeaa se ei ole!

 

Sähkötyksen etuja

 

Moni 1990-luvun puolenvälin jälkeen pätevyystutkinnon suorittanut radioamatööri varmaankin ihmettelee, miksi opetella sähkötystä, kun ei se enää kuulu pätevyysvaatimuksiinkaan.  Sähkötystä on hankala opetella, kun puuttuu motivaatio eli syy sen opetteluun. ”Sähkötyspakon” aikana pätevyystutkinnon suorittaneilla on se etu, että sähkötystaito oli hankittava, jotta pätevyystutkinnosta pääsi läpi. Tämä taito on kuin polkupyörällä ajaminen: kun sen kerran oppii, ei sitä enää unohda. Alla on syitä sähkötyksen oppimiseen ja sen käyttöön.

 

Ensinnäkin on sähkötys eli CW (Continuous Wave) lähetyslajina huomattavasti tehokkaampi kuin esimerkiksi SSB (Single Side Band) eli yleisin puhelähetyslaji HF:llä (taajuusalueella 3-30 MHz). Thomas Hood, NW7US on vertaillut näitä kahta lähetyslajia kirjoituksessaan (CQ Amateur Radio, July 2012). Käyttämällä ACE-HF PRO–radioaaltojen etenemisennusteohjelmaa hän tuli siihen tulokseen, että 1 W:n CW-signaali vastaa etenemisominaisuuksiltaan suunnilleen 100 W:n SSB-signaalia. Toisin sanoen pienellä sähkötysteholla voi pitää yhteyden siinä kuin tavallisen SSB-rigin täydellä lähetysteholla. Vielä mielenkiintoisempi oli tulos, jonka mukaan 100 W:n CW-signaali on täysin ylivoimainen vastaavan tehoiseen SSB-signaaliin verrattuna. Tämä tehokkuusero selittyy lähetteiden kaistanleveyksien erolla. Kun käytettävä lähetysteho jakaantuu pienemmälle kaistanleveydelle, on signaali tehokkaampi. Thomas oletti CW-signaalin kaistanleveydeksi 10 Hz ja SSB-signaalin puolestaan 2100 Hz. Tämä tekee CW-signaalista pelkästään käytettävän lähetyslajin vuoksi 23 dB SSB-signaalia voimakkaamman. Tuo 10 Hz on kuitenkin melko pieni CW-signaalin kaistanleveydeksi. CW-signaalin kaistanleveys lasketaan kaavalla:

 

BW = WPM * K / 1,2, missä

 

BW on kaistanleveys Hertzeinä,

 

WPM on sähkötysnopeus sanoina minuutissa eli viidesosa nopeudesta merkkeinä minuutissa (esim. 20 WPM = 100 mki./min.) ja K on sähkötyssignaalin kovuutta (so. sen muotoa eli nousu- ja laskuaikaa) kuvaava parametri, joka voi vaihdella välillä 3 (pehmeä sähkötys)…5 (kova sähkötys). Käytännössä voidaan olettaa, että tämä parametri saa arvon 4,8, jolloin yllä oleva kaava yksinkertaistuu helposti muistettavaan muotoon:

 

BW = 4 * WPM

 

eli kaistanleveys Hertzeinä on neljä kertaa sähkötysnopeus sanoina minuutissa. Esimerkiksi 20 WPM eli 100 mki./min. nopeudella sähkötyssignaalin kaistanleveys on näin 80 Hz.  Käyttäen tätäkin kaistanleveyttä on CW-signaali 14dB SSB-signaalia voimakkaampi, siis yli kaksi S-yksikköä!

 

Myös muiden digitaalisten lähetyslajien, joihin siis myös CW luetaan, kaistanleveys on pieni. Mutta CW:llä on näihin verrattuna muita etuja: sähkötyslähetin voi olla rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, mikä tekee siitä hyvän rakentelukohteen; lisäksi muista digitaalisista lähetyslajeista poiketen tapahtuu CW:llä DA-muunnos (muunnos digitaalisesta analogiseen informaatioon) tietokoneen asemasta ihmisen korvien välissä. Ihmisaivot ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi, kun täytyy kaivaa haluttu tieto hyvin heikosta signaalista häiriöisellä bandilla.

 

Toiseksi monet DX-peditiot käyttävät CW:tä ensisijaisena lähetyslajina. Kaukaiset asemat onkin helpointa työskennellä sähkötyksellä. Muutenkin on CW:llä helpointa ja nopeinta lisätä DXCC-maalukua (DX Century Club, tunnettu työskentelytodiste) tai parantaa muita työskentelytavoitteita.

 

Kolmanneksi on sähkötys kansainvälinen liikennöintimuoto. Sen käyttö ei vaadi minkäänlaista kielitaitoa. Sähkötyksellä käytetään yhteydenpitoon lyhenteitä ja hyvin yksinkertaista englanninkieltä. Jos ei siis ole kielipäätä, tarjoaa sähkötys tavan olla yhteydessä radioamatööreihin ympäri maailman.

 

Neljänneksi on hamien vastuulla pitää sähkötys hengissä. Kauppamerenkulku ja viranomaistahot ovat luopuneet sähkötyksen käytöstä, ja CW:tä kuuleekin nykyään lähinnä vain radioamatöörien käytössä olevilla taajuusalueilla. On onneksi olemassa merkkejä siitä, että sähkötys jopa lisää suosiotaan: CW-kilpailuihin lähetetään vuosi vuodelta enemmän lokeja, ja CW-alueet bandeilla ovat muutenkin kaikkea muuta kuin kuolleita.

 

Lopuksi voi vielä todeta, että jonkinlainen sähkötystaito kuuluu jokaisen radioamatöörin ”yleissivistykseen”.  Jopa VHF/UHF-toistinasemat ja -majakat antavat tunnisteensa CW:llä. Sähkötyksen lukutaitoa tarvitaan siis näiden ymmärtämiseen. Sähkötyksen historiallista asemaa harrastuksemme piirissä kuvaa hyvin se, että monet alun perin sähkötyksessä käytetyt lyhenteet ovat levinneet hamien käyttämään slangiin.

 

Ohjelma sähkötyksen opetteluun ja harjoitteluun

 

Miten sähkötystä sitten voi opetella? Enää ei onneksi tarvitse kuunnella sähkötyskurssia c-kaseteilta kuten 1980-luvulla; nyt voi ottaa PC:n avuksi sähkötyksen harjoitteluun. Ohjelmia sähkötyksen harjoitteluun on netissä useita, mutta Ray Goffin, G4FON tekemä ns. Kochin menetelmään perustuva sähkötyksen opettelu- ja harjoitteluohjelma on erityisen suositeltava. Ohjelma on ladattavissa ilmaiseksi Rayn kotisivuilta.

 

Ludwig Koch oli saksalainen psykologi, joka kehitti 1930-luvulla nimeään kantavan menetelmän sähkötyksen opetteluun. Kochin menetelmä perustuu siihen, että harjoittelu aloitetaan heti tavoitenopeudella (esim. 60 mki/min), mutta aluksi vain kahdella merkillä (esim. ”k” ja ”m”); vasta kun näiden vastaanotto onnistuu 90-prosenttisesti, lisätään kolmas merkki ja niin edelleen. Menetelmän tavoitteena on tehdä sähkötyksen vastaanotosta refleksinomaista ja välttää nopeuden nostamista estävää pisteiden ja viivojen laskemista.

 

Rayn ohjelma soveltuu Kochin menetelmän käytön lisäksi monipuoliseen sähkötyksen vastanoton harjoitteluun. Kaikkien merkkien oppimisen jälkeen jatkuu harjoittelu tekstien parissa. Erilaisia sanoja ja kusoja on ohjelman muistissa runsaasti; lisäksi voi käyttää omia tekstitiedostoja harjoitusmateriaalina. Ohjelmalla voi simuloida erilaisia QRM- ja QSB-tilanteita; myös signaalin ja taustakohinan voimakkuuksia voi säätää. Sähkötysnopeutta voi tietenkin säätää, mutta sen lisäksi on mahdollista säätää myös merkkien tai merkkiryhmien väliä eli sähkötyksen kokonaisnopeutta. Ohjelmalla voi vaikkapa kokeilla, miten kopittaminen onnistuu nopeudella 80 WPM (400 mki/min). Hi, hi!