Nuorisoblogi

Nuoret radioamatöörit Polarisoitumassa Liedossa

Nuori amatööri makaa lattialla patjalla sähkötysavain vieressään. Muuta elonmerkkiä ei näy, mutta sormet vispaavat automaattiavaimen lapoja. Mikä tähän on johtanut, ja onko tilanne vakava?

Tämä, niinkuin moni muukin mielenkiintoinen kohtaus sai alkunsa Suomen radioharrastajanuorison leiriltä, joka järjestettiin tänä syksynä 7.–9.9.2018 Liedossa, partiolaisten majalla. Leirin järjesti Suomen radioamatööriliiton nuorisotiimi + pari aktiivista talkoolaista.

Mikä kumma Polar-leiri?

Polar on jo perinteeksi muodostunut leiri nuorisolta nuorisolle, toinen lajiaan. Sarjan aloittanut edellinen Polar-leiri vuonna 2016 pidettiin harjoituksen vuoksi vain täysi-ikäisille osallistujille, mutta kohdeyleisöä piti toki laajentaa, koska eräs aktiivinen harrastajaryhmä on tällä hetkellä yläkoulussa ja lukiossa. Nyt leiri oli avoin 15–28-vuotiaille ja pari hieman vanhempaakin oli päätynyt joukkoon. Ikäluokkajakauma muuten näkyy hauskasti jopa nuorisossa: tapahtumassa oli selvästi toisaalta yhteen hitsautunut teini-ikäisten porukka ja toisaalta opiskelijoiden ja kolmekymppisten vertaisryhmä. Silti leirillä tehtiin ja oltiin yhdessä ilman kummempaa arvoasteikkoa – niin kuin radioamatöörien arvomaailman mukaan pitääkin. 

Leirin odotus, etenkin järjestävän tahon, mutta varmasti myös osallistujien osalta oli huipussaan: mitä jos jotain tärkeää unohdettaisiin, tai esimerkiksi leiripaikka olisikin toisenlainen kun oli odotettu? Onneksi näitä kysymyksiä ei tarvinnut paljoa miettiä leirin järjestelyjen onnistuttua mainiosti, pieniä, asiaan kuuluvia kömmähdyksiä lukuunottamatta. Tämän voi varmasti varmistaa Niko, OH5CZ, joka joutui juoksemaan puhelimella etäohjattuna Helsingin ydinkeskustassa ehtiäkseen bussiin, noh, kerkesi, eikä varmasti juokseminenkaan kaduttanut, kun tiesi, minkälainen viikonloppu olisi edessä.

Tämän vuoden Polar-leirin ohjelmaan kuului monenlaista ennaltaan suunniteltua ohjelmaa, joka sisälsi perinteisen workkimisen lisäksi CW:n opettelua, kettujahtia sekä monelle vanhemmalle radioamatöörille tuttua hommaa, rakentelua. CW oli yksi tämän leirin niinsanotuista “kokeiluohjelmista”, ja hyvin se näytti sujuvan, sillä ainakin yhtä 15-vuotiasta osallistujaa CW-kärpänen puraisi, ja kunnolla puraisikin.

Tällä kertaa mukaan ilmestyi myöskin ennalta suunnittelematonta, osallistujien mukanaan tuomaa ohjelmaa, nimittäin satelliittiyhteyden pitämistä. Mikäs sen mukavampaa kun metsässä porukalla keskiyöllä hiljaa seisominen, antennin käsissä heiluttelu, kahden metrin kapulaan huutaminen, ja vastauksena kutsu esimerkiksi Kroatiasta, eikö? Tällä kertaa kyseinen ketju toistui täydellisesti muuten, paitsi varsinainen yhteys jäi syntymättä raportin puuttumisen takia. Mutta ainakin tuli uusi mielenkiintoinen kokemus.

Työn raskaan raatajat Mikael, OH3UAF, sekä Otava OH3OT kantavat kiukaan korennolla telttasaunaan. Kuva: Henni, OH1ESI

Rakenteilla niin asema kuin rakennussarjatkin

Leirin alkoi virallisesti perjantaina hiukan odotettua myöhemmin, koska kyydit oli sumplittu hiukan odotettua joustavammiksi. Tämä ei menoa haitannut, vaan hiukan ennen kello 23, kun kaikki oli saatu paikalle, oli meno jo oikein tuttavallinen, vaikka emme olleet virallisesti tutustuneetkaan. Ilta meni nopeasti satellittiyhteyksien yrittämisen ja muiden kanssa rupattelemisen parissa, ja tehtiinhän illan aikana myös videota Märketin majakkaluodolta. Tämä kyseinen video on lehden ilmestyessä todennäköisesti jo netin ihmeellisessä maailmassa, joten suosittelen etsimään YouTubesta Suomen Radionuoret! Mukavien juttujen parissa tosin aika rientää, joten pikkuhiljaa oli aika mennä nukkumaan, kukin omaan aikaansa.

Lauantaiaamuna heräilimme puuron ja kahvin tuoksuun. Tämä oli kovan työn takana, sillä keittiöväki joutui heräämään reilun tunnin aikaisemmin kuin muut, jotta leiriläiset saatiin ruokittua. Aamupalan jälkeen oli pienen tutustumisleikin aika, jokainen kertoi itsestään ja vähän taustoistaan, eli kuinka on päätynyt radioamatööriksi. Vastauksista löytyi RTTY-kontestia, sukulaisten painostusta ja kavereiden esimerkkiä. Yksi kertoi halunneensa rakentaa radion, mutta hoksanneensa sitten, että siihen tarvitaan luvatkin.

Tutustumisen jälkeen aloitimme pikaisesti aseman kunnostamisen, johon kuului muunmuassa hamshackin rakennusta, sekä ‘’hirvinyrkin’’ eli korkean teleskooppimaston kasaaminen Vilin, OH5GE, opastuksella. Tähän ohjelmanumeroon pystyivät kaikki osallistumaan, vaikka olisivatkin väittäneet, etteivät osaa pystyttää mastoa. Ennen maittavaa nakkikeittolounasta olikin jo ensimmäiset qsot pidetty, kiitos asematalkoiden osallistujien.

Keijo OH2ETM kertaa Tiitille OH3HNY suunnan merkitsemisen alkeet. Elias OH2EP osaa jo. Kuva: Mikael OH3UAF

Kettuja ja jahtaajia

Lounaan jälkeen Lehtosaaret Juhani, OH2MD ja Keijo, OH2ETM esittelivät kettujahtia ensin noin puolen tunnin esitelmän avulla ja lopussa käytännössäkin: Juhani ja Keijo olivat vieneet metsään viisi rastia, joita pääsimme sitten pareittain etsimään. Nopeimmat parit olivat maalissa alle tunnissa. Kettujahdista saimme osallistujilta paljon positiivista palautetta, innokkaimmat olisivat lähteneet suunnistamaan heti uudestaan! 

Kettujahdin jälkeen oli vuorossa bulletiinin luku, joka oli jaettu muutamalle innokkaalle lukijalle. Bulletiinin jälkeen OH2YOTA-asema sai lokiin kuittauksista yli 50 OH-asemaa, kiitos vastaajille! Bulletiinin jälkeen oli päivällinen ja vapaata aikaa. Jotkut väsäilivät rakennussarjoja, toiset taas kävivät kokeilemassa Liedon ainutlaatuista frisbeegolf-rataa, ja löytyihän aikaa myös workkimiselle, vaikka se ei leirin pääjuttu ollutkaan. 

Iltasella oli vuorossa telttasaunan kasausta ja lämmitystä. Telttasaunalla oli kyllä lyövät löylyt, ja aivan omanlainen tunnelma itsekasatun ja muutenkin erilaisen saunan ansiosta. Leirin palautelomakkeella nousi monta kertaa esille telttasauna erikoisena, mieleen jääneenä kokemuksena.

Sunnuntaiaamuna oli taas puurokattila kuumana ja kahvipannu kiehui. Osa porukasta rakenteli aamupäivästä vielä rakennussarjoja, toiset taas rohkenivat vielä kokeilemaan CW-qson pitoa. Leiripaikkaa ruvettiin siivoilemaan päivällä, jolloin muun muassa asema purettiin ja siistittiin, masto otettiin alas talkoovoimin, sekä illalla mahtavat löylyt tarjonnut telttasauna purettiin ja kuivateltiin viimeisillä auringonsäteillä ennen syyssateiden alkua. 

Jokainen leiri loppuu siivoamiseen, jossa riittää kaikille nakkeja, mutta onneksi niitä riitti myös nakkikeiton lopuissa, jotka saatiin kuin saatiinkin tuhottua. Kotiin vietiin paitsi suuri määrä yli jäänyttä leipää, myös 230 kuson loki.

Nakkisoppa saa suut muikeiksi. Niko OH5CZ, Otava OH3OT, Henni OH1ESI, Anu OH6ME, Mikael OH3UAF. Kuva: Vilma OH2VT

Nuoriso on eri porukkaa

Moni saattaa miettiä, miksi nuoriso tarvitsee oman leirin tai miten nuorison leiri eroaa tavallisten amatöörien leiristä. Tällä leirillä oli mukavan rento tunnelma, kun kaikkien tapaa harrastaa kunnioitettiin. Hyväksyvässä ilmapiirissä on helppoa kokeilla ja kerätä kokemusta. Kun on muutaman kerran pidellyt harusnarua tai nähnyt dipolin lentävän puuhun, on joskus helppoa itsekin kokeilla esimerkin innoittamana.

Nuorilla radioamatööritoiminta yhdistyy mutkattomasti muuhun elämään ja tekemiseen. Kun joskus pelätään, että internet pilaa harrasteen, pitää muistaa, että Instagramin workkiminen ei ole pois HF-workkimisesta. Joskus sosiaalinen media ja radioamatööritoiminta täydentävätkin toisiaan, niin kuin vaikka aiemmin mainituista Märket-videoista huomataan. Nuorilla ei myöskään tunnu olevan erillisiä “amatöörikavereita”, joiden kanssa ainoastaan workittaisiin, vaan amatöörit ovat keskenään kavereita, joilla vain lisäksi sattuu olemaan yhteisenä tekijänä kiinnostus radioihin.

Leirin järjestäjien mielestä tapahtuma oli kaikin puolin juuri sellainen, minkälaiseksi se suunniteltiin ja minkälaiseksi sitä alettiin toteuttaa. Myöskin leirin kävijöiltä tuli paljon positiivista ja myöskin rakentavaa palautetta tapahtumasta: 

  • 100 % ilmoitti tulevansa uudestaan.
  • Parasta oli: Seura tietysti, verkostoituminen, hengaus, workkiminen ja yhdessä oleminen, ihmiset, CW, radiosuunnistus.
  • Oikea suihku olisi plussaa.
  • Mieleen jäi: Telttasauna, ruoka, kettujahti, hauskat ja mukavat ihmiset.
  • Kettujahtia pitäisi päästä kokeilemaan uudestaan, ilmoitti suurin osa vastaajista.
  • Leirin aikana kahvin valmiusaste oli lähes koko ajan 0 dBFS.

Seuraavana nuorten radioamatöörien tapahtumalistalla on toista kertaa järjestettävä workkimisviikonloppu, joka kerää nuoret radioamatöörit yhteen Mustilan kontestiasemalle 6.-9.12., tervetuloa! Tämän jälkeen aikanaan tietysti kokoonnutaan taas seuraavalle Polar-leirille syömään Polar-juustoa. Ehkä sielläkin on asemalla niin mukavat patjat, että CW-operaattori jää mieluummin lattialle workkimaan silmät nautinnollisesti ummessa samalla, kun toinen pitää lokia. Yhteinen harrastaminen, sitä se parhaimmillaan on.

Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 8/2018
Teksti: Otava OH3OT, Niko OH5CZ ja Tiiti OH3HNY